Kennelnimeni Dimolin tulee kolmen ensimmäisen koirani kutsumanimistä: Dino, Mose ja Lila. Kävin kasvattajan perus- ja jatkokurssit 90-luvun alkupuolella. Olen TOKO-koulutus- ja liikkeenohjaaja, sekä Kennelliiton virallistama TM-merkitsijä.

Kasvatan kotikennelissäni pienimuotoisesti suomenlapinkoiria.

Pennut varttuvat perheen parissa saaden kuitenkin riittävästi omaa rauhaa. Pennut tottuvat ennen luovutusikää myös perheemme muihin koiriin.

Tärkeimpinä asioina kasvatustyössäni pidän koiran terveyttä, luonnetta ja kestävää rakennetta, että se rakenteensa puolesta pystyisi edelleen vaativaan poronpaimennustyöhön. Luonteeltaan suomenlapinkoiraihanteeni on avoin, ihmisrakas, ei liian miellyttämisenhaluinen vaan sopivan itsenäinen, sosiaalinen, oppimis- ja yhteistyöhaluinen ja -kykyinen, hyvän itsetunnon omaava suomenlapinkoira, josta tarpeen tullen löytyy kovuuttakin, nallemaisen ulkoisen olemuksen sisältä. Sukupuolileima tulee olla selvä. Kaiken kukkuraksi, jos ulkomuoto oikeuttaa näyttelymenestykseen, kyllähän se mieltä lämmittää.

Mielestäni suomenlapinkoira on ihmisen koira, ja sitä se itsekin haluaa olla.